Black Friday!

Tänään on Black Friday ja se tarkoittaa mahtavaa tarjousta Handy Speed Stickille. Talviharjoittelu on oven takana ja mikä siihen sopii paremmin kuin lisämitan, kehon tasapainon sekä paremman liikkuvuuden saaminen! Tästä myös pukinkonttiin mahtava lahja kaikille.

LDET Belgia ja Lontoon karsintaseikkailu

Ranskan top-4 ulosjäännin jälkeen Belgian kisaan jäi kaksi viikkoa aikaa treenata. Olkapää tuntui jo paljon paremmalta ja pääsin tekemään myös ylävartaloa kuntosalilla. Lyöntitreenit kulkivat myös hyvin ja olo oli vahva. Isompia muutoksia ei tarvinnut tehdä Belgiaa varten, vaan päätin hakea samaa lyöntivirettä, kuin mikä Ranskan loppupuolella löytyi.

Lento Belgiaan oli taas heti aamusta kello 6:10, joka tarkoitti heräämistä 4:00 aamulla. Aikaisen aamut ei todellakaan ole minua varten, mutta niihin on jo osittain tottunut, kun on tehnyt monta vuotta aamuvuoroa töissä. Belgiassa odotti 26 astetta lämpöä ja aurinko siniseltä taivaalta.

Golfkentälle pääsin kahden aikaan ja ennen illan harjoitussessiota kävimme porukalla pelailemassa 9 reikää golfia. Ilman lämmittelyä ja bägissä pelkästään rauta-6 ja 5 eri driveriä, ei peli ollut kummoista, mutta hauskaa oli. Kierroksen jälkeen oli aika harjoitussessiolle ja se puolestaan sujui oikein hyvin. Kahdeksan aikaan illalla ei kaikki olleet kisagridiin mielissään, niin päätimme tehdä siihen vielä muutoksen.

Kaikki pelaajat kerääntyi siirtämään kisaboksia eteenpäin 50 jaardia, jolloin sivussa olleet puut eivät enää olleet matalan faden tiellä. Tämä tarkoitti myös kaikkien pituusviivojen siirtämistä ja olimme valmiita vasta kymmenen aikaan illalla. Klubilla meille oltiin valmistettu pastaa illalliseksi, jonka jälkeen pääsin väsyneenä hotellilla nukkumaan vähän ennen keskiyötä. Pitkän päivän jälkeen uni tuli mukavan nopeasti ja herätys tuntui soivan heti kun silmät ummisti. Aamupalan kävin hakemassa läheisestä leipomosta hotellin respan suosituksesta. Voi veljet mitä kaikkia kakkuja ja leivonnaisia siellä oli tarjolla! Ikävä kyllä en voi maitotuotteita syödä ja jouduin tyytymään sämpylöihin ja leikkeleisiin.

Aamupalan jälkeen hyppäsin taksiin ja suunta kisapaikalle. Alkulämmöt sujui tavalliseen tapaan ja vauhdit sai nostettua Handy Speed stickillä huippuunsa. Tein kuitenkin pienen laskuoppivirheen ja arvioin oman ajan ennen lyömistä liian pitkäksi, mikä johti siihen että jouduin kiirehtimään tiille hengästyneenä. Siinä ehti hetken vetää happea, mutta vaikutus lyömiseen oli selvä. Siitä ei tullut yhtään mitään ja pallolla asentoa ottaessa tuntui, kuin olisi toisen henkilön ruumiissa. Omat rutiinit ovat todella tärkeitä, mutta herkästi niistä poiketessa suoritus kärsii turhan paljon. Toiseen karsintasettiin sain rauhassa hakea lämpöä ja ajatusta, mutta ensimmäisestä setistä vaivannut pallolle asettuminen ei hellittänyt. Toisen setin tulos oli OB, eli kaikki kuusi palloa ulos gridistä.

Tästä sisuuntuneena vedin hetken happea ja mietin, mitä tässä oikein menee pieleen ja miksi lyöminen on niin vaikeaa. Menin rangelle rauhassa hakemaan lyöntiä ja se rupesi löytymään oikealla ajatuksella. Löin reilu korillisen palloja, jotka lähes kaikki lähti keskeltä lapaa. Kuinka helppoa se rangella välillä onkaan… Kolmannen setin alussa olo oli paljon parempi, kuin aiemmassa kahdessa, eikä pallolle asettuminen enää tuntunut oudolta. Osuin kuudesta pallosta kolme gridiin, joista yksi lähti mielestäni erittäin hyvin keskeltä lapaa. Olin varma jatkoon menosta. Jatkoon tarvitsi 330 jaardin lyönnin, ja olin lyönyt 323 jaardin lyönnin ensimmäisessä setissä huonolla osumalla. Ihmetys oli suuri kun kuulutettiin tulos, vain 323 jaardia. Meni hetki tajuta, mutta pienen tarkistuksen jälkeen jäin tuloksissa 18 sijalle, ja Belgian kisat oli ohi. 6 jaardia liian lyhyt lyönti. On tämä kilpaileminen vaan välillä karua.

.

Pettymys oli suunnaton. Vaikka kaksi ensimmäistä settiä oli menneet huonosti, olin saanut viimeiseen settiin vireen takaisin ja varma hyvästä lyömisestä. Niin vaan paljas silmä huijaa, eikä pallon lennosta voi nähdä onko pallossa liikaa alakierrettä tai vauhtia ollenkaan. Hyvään lyöntitutkaan lyömistä pitäisi saada lisättyä, mutta kun niiden hinnat alkaa 5000 euron puolella, ei sellaiseen ole varaa. Onneksi niitä on lainattavissa muutamasta proshopista, ja kiitosta Golfcenter Tapiolalle tutkan lainaamisesta.

Loppupäivä meni muiden koitoksia katsellessa ja rangella lyödessä. Löin rangella harjoituksen vuoksi vielä monta koria palloja. Näin videon kisasuorituksesta, ja siitä näki heti, että kisalyönti oli mennyt liikaa vanhan suuntaan, jossa pudotan kädet selän taakse, josta seuraa ahdas ja vaikeasti ajoitettava osuma. Niin karvaalta kun se tuntuukin, rangella pudonneena lyönnit rupesivat lähtemään paljon paremmin kuin kisassa. Tiger Woods kerran kuuluisasti sanoi, että ennen kuin kisoissa rupeaa onnistumaan usein, on rangella lyöntien lähdettävä lähes aina täydellisesti. Sen jälkeen lyönnit rupeavat onnistumaan harjoitustilanteissa ja vasta sen jälkeen on mahdollista onnistua kisoissa usein. Laadukkaan treenin määrää ei vain korvaa mikään.

Belgiasta kotio lähtö tapahtui kisapäivää seuraavana aamuna kello 6:05, mikä tarkoitti lentokentällä vietettyä yötä, taas. Sain kyydin lentokentälle vähän seitsemän jälkeen illalla, josta alkoi yhdeksän tunnin jakso kirjan lukemista ja Belgian mahtaviin oluisiin tutustumista. Totta kai toinen lento Frankfurtista oli vielä reilu tunnin myöhässä, jotta väsynyt matkaaja ei pääse yhtään aiemmin kotio lepäämään.

Aikaa seuraavaan koitokseen ei välissä ehtinyt kauaa kulua, kun jo taas suuntasin aikaisin aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kaksi päivää Belgian jälkeen lähdin Teemun ja Markon kanssa Lontooseen American Golfin karsintakisoihin. Karsinnat järjestettiin American Golfin kaupoissa, joista olimme etukäteen katsoneet 5 kauppaa, mihin ehdimme hyvin käymään reissulla. Olimme suunnitelleet tehokkaan yhden päivän reissun aamulennolla Lontooseen ja jo illalla paluu Suomeen. Jos aikaa jää yli, voimme vielä hieman tutustua Lontoon keskustaan

.

Lontoon reissu lähti liikkeelle mukavasti ja lentokentällä oli vastassa hymyileviä veikkoja. Lontoon laskeutumisen jälkeen oli sitten aika miettiä liikkumista liikkeisiin. Alun perin katsoimme metrot ja junat valmiiksi reitiltä, mutta paikan päällä tajusimme kuinka kallis päivän kortti on jokaiselle. Päädyimme kulkemaan takseilla ja uberillä. Ensimmäinen etappi oli American Golfstore Purleyssä. Paikan päällä oli pieni liike kylän kupeessa ja show oli valmis kun kolme suomalaista tulee bägilaukun ja reppujen kanssa paikanpäälle. Henkilökunta oli ihmeissään kun ilmoitimme tulevamme kilpailuun Suomesta asti. Pienen juttelun jälkeen saimme itsemme rekisteröityä heidän järjestelmiin ja aloitimme kuminauhalämmittelyt. Lyöntipaikka oli todella ahdas ja laakalyöntisemmät Teemu ja Marko hipoivat häkin reunaa lyödessään.

Kilpailu on Callaway Golfin järjestämä, ja heidän rogue driverillään pitää lyödä kolme lyöntiä ja omallaan saa lyödä kolme lyöntiä. Yhteensä on siis kuusi lyöntiä alkukarsinnassa. Alkulämmittelyjen jälkeen simulaattoriin lähti rentoja vetoja 380 jaardin tuntumaan ja olin valmis yrittämään kisasuoritusta. Siinä kohtaa iski tietysti tajuntaan ajatus, että tässä on todella vain kolme palloa omalla mailalla. Kaksi ensimmäistä ohi gridistä ja kolmannen sain lähtemään keskelle. Tuloksena 388 jaardin drive. Roguella lyönti oli aivan järjetöntä, kun ei heillä ollut jäykkää vartta saati matala-asteista lapaa millä lyödä. Pientä lisämaustetta matkaan toi henkilökunta, joka oli aivan pihalla kisan säännöistä, eikä ollut varmaa onko kisa per kauppa, vai laitetaanko kaikki tulokset yhteen tietokantaan, josta pisimmät jatkaa. Tällä tiedolla päätimme jättää tämän kaupan tuloksen laittamatta ylös, ja lähdimme seuraavaan paikkaan hakemaan parempaa tulosta.

Reissun toinen etappi oli Sidcupissa. Siellä oli hienot harjoittelupaikat ulkona alkulämmittelylle ja pieni kahvila. Liikkeessä oli juuri varattuna kaksi peräkkäistä mailanfittausta simulaattoriin, joka toi meille tunnin aikaa syödä ja ottaa ulkona alkulämpöä. Kunnon aamupala teki terää ja rangella lyönti lähti mukavasti. Vihdoin pääsimme lyömään kisaa tunnin päästä. Taas tuttu jännitys iski kun omalla driverillä sai vain kolme palloa. Tällä kertaa meni vielä huonommin, ja tulokseksi merkattiin 370 jaardia. Täälläkään henkilökunta ei ollut oikein perillä säännöistä ja jätimme taas lyönnit merkkaamatta paremman toivossa. Meillä oli vielä aikaa käydä kaksi liikettä läpi ennen kotiin lähtöä. Suuntasimme Greenwichin liikkeeseen.

Liikkeeseen päästyämme meille selvisi, että sinne olisi pitänyt varata lyöntipaikka, ja että kilpailu suoritetaan ulkona rangepalloilla. Kaikki lyöntipaikat oli varattuja pitkäksi aikaa ja piti miettiä taas uudestaan strategiaa. Henkilökunta soitti viimeiseen paikkaan AG London Monumentin liikkeeseen ja kertoi, että tulemme sinne kohta lyömään. Äkkiä uber tilaukseen ja matka viimeiseen paikkaan päälle. Lontoon keskusta ei ollut entuudestaan tuttu, ja olipahan melkoista seikkailua tunneleissa ja ylikuluissa, että pääsimme vihdoin viiden kilometrin matkan perille. Tässä kohtaa aikaa siihen, että pitää palata lentokentälle oli tunti. Uberkuski jätti meidän lähelle paikkaa, ja nopealla kartan katsomisella lähdimme kävelemään kohti Monumentin liikettä. Lontoolaisille varmaan outo näky, kun kolme sankaria vetää matkalaukkua perässään ja kysyy suuntaa keskellä Lontoon kaupunkia.

Monumentin liikkeessä meitä jo odotettiin, mutta odottaa saimme vielä yhden ekstra puolituntia mailafittauksen takia. Sillä välin teimme taas kuminauhalla alkulämmittelyä ja pientä venyttelyä. Ennen lyömistä rupattelimme henkilökunnalle ja he olivat aika äimänä meidän päivän seikkailustamme. Saimme lyödä Monumentissa kaikki kuusi palloa omalla mailalla, mikä toi pientä helpotusta suoritukseen. Monumentissa lyönti loksahti kohdalleen, ja jokaisella lyönnillä pystyi vain lisäämään kaasua, ja lyönti lähti paremmin. Koko reissu seikkailuineen oli sen arvoista, kun Monumentissa kirjattiin minulle tulos 406 jaardia. Nyt jää nähtäväksi riittääkö se seuraavaan vaiheeseen. Tästä kirjasimme tuloksen heidän koneelleen ja suuntasimme metrolle matkana Victorian päärautatieasema. Aikaa turistina olemiseen ei todellakaan jäänyt.

Victorialta otimme pikajunan lentokentälle ja onneksemme lentokentällä ei ollut suurempia väkijoukkoja. Check-in sujui nopeasti ja pääsimme ajoissa kentälle odottamaan konetta. Väsyneinä saavuimme Suomeen yhdeltätoista illalla ja matka kotio alkoi viimein päättyä. Kolme suomalaista päivän reissulla Lontooseen saldona minä 406y, Teemu 391y ja Marko senioreissa 357y.

 

Reissu Ranskan Longdrivers European Tourin avajaiskisaan

 

Dubain katastrofin jälkeen jäi Ranskan Longdrivers European Touriin neljä viikkoa aikaa miettiä, mikä meni pieleen. Joulukuun kiertäjäkalvosinvamma toi myös mukaan pientä lisähaastetta. Päätin jättää yläkehon treenit kokonaan väliin ennen Ranskaa ja antaa kiertäjäkalvosimelle reilusti lepoa. Tämä tarkoitti pelkän alakehon treenausta. Päätin myös jättää golfharjoittelun kokonaan pois kahdeksi viikoksi. Tein salilla kolmeen viikkoon yhteensä 11 jalkatreeniä, ja kehityksessä jäljessä olevat jalkani saivat roimaa lisätehoa tästä jaksosta. Pystyin harjoittelemaan jalkoja kolme kertaa viikossa ilman, että palautumisesta oli ongelmia. Tähän päälle tein alakehoa aktivoivia liikkeitä tehostaakseni lyönnin liikeketjua sekä kuivaharjoittelua ilman mailaa.

Kaksi viikkoa ennen kisoja oli jo pakko käydä kokeilemassa lyöntiä. Oli positiivinen yllätys, ettei olkapää ärsyyntynyt lyönnistä yhtään, vaan pääsin taas lyömään palloja driverillä täysillä. Tästä innostuneena kirjasin harjoituspäiväkirjaan kuusi lyöntikertaa, kolme nopeustreeniä Handy Speed Stickillä ja kolme saliharjoitusta vielä ennen Ranskaan lähtöä. Tällä viikon tehojaksolla sain lyöntini loistokuntoon ja Ranskaan lähtiessä oli hyvä fiilis tulevasta.

Herätys perjantaina Ranskaan lähtiessä soi 4:30 ja pikaisen aamupalan jälkeen lähdin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suomesta kisaan lähti lisäkseni vain Saku. Kisareissuilla murheena on aina kisamailojen säilyminen ehjänä kuljetuksessa, kun pidemmät 48-tuuman mailat ovat kiinni matkabägin ylälaidassa. Toistaiseksi lentokenttähenkilökunta on käsitellyt matkabägejä hyvin ja mailat ovat säilyneet ehjinä. Check-in ja turvatarkastus sujuivat yllättävän ripeästi, ja meille jäi vielä melkein kaksi tuntia aikaa ennen lentoonlähtöä. Olisi ehkä voinut nukkua vähän pidempään…

Lähtiessä koneen toinen moottori ei meinannut maissa käynnistyä, joten mekaanikot ruuvasivat sitä käsin käyntiin noin 30 minuuttia. Kapteeni murjaisi noustessa lupsakasti: ”Pienen kädenväännön jälkeen saimme toisen moottorin vihdoin käyntiin. Sen myös pitäisi pysyä koko lennon ajan käynnissä.” Lentopelkoisilla saattoi muljahtaa pari sydämenlyöntiä sivuun, mutta me painoimme päätä tyynyyn väsyneinä. Lento sujui mukavasti nukkuen ja saavuimme Ranskaan kello 10:30 aikaan aamulla hieman myöhässä aikataulusta.

Alun perin ajattelimme, että pääsemme matkaamaan kisapaikalle vuokra-autolla jo ennen kello 11, mutta lopulta olimme pienen säädön jälkeen saaneet pakattua kamamme Nissan Micraan vähän ennen kahtatoista. Aivan pihalla reitistä kokeilin auton navigaattoria, ja tälläkin kertaa se meni päälle ja toimi moitteetta. Yleensä autovuokraamot pyytävät joka pävältä kauheita summia navigaattorista, mutta jo muutamalla reissulla se on ollut aktivoituna ilman lisämaksuja. Ehkä mekaanikot eivät jaksa niitä de-aktivoida jokaisen asiakkaan jälkeen, mutta parempi meille yhtä kaikki. Pienen ruuhkan ja ruokatauon siivittämänä kolmen tunnin ajomatka venähti vähän pidemmäksi ja pääsimme golfkentälle vähän ennen kello 17. Hotelli oli aivan kentän vieressä, mikä sopi meille aivan mainiosti. Jos joskus käytte pelaamassa Burgundin alueella golfia, niin suosittelen majoittumaan hotelli Gite du Clos Champagnacissa Chailly-sur-Armanconin alueella.

Perjantai-iltana oli virallinen harjoituspäivä ja rekisteröityminen kilpailuun. LDET:n kilpailuissa on aina edellisenä päivänä mahdollisuus tutustua ja lyödä kilpailutiiltä. Molempien puolien kokeilu tuo hyvää varmuutta kisapäivään, kun on jo lyönyt ja visuaalisesti hahmottanut molemmat puolet. Harjoituspäivä sujui hyvin molempien nakuttaessa kovia lyöntejä gridiin. Harjoitusten jälkeen koko kilpailuporukka kerääntyi kisapaikan linnaan illanviettoon ja kisakauden avaukseen. Reissusta väsyneenä painuimme kuitenkin aikaisin jo nukkumaan kahdeksan aikaan kisapäivää ajatellen.

Aamupalan jälkeen oli välineiden tarkistus ja kisapaikalle siirtyminen. Ennen kisan aloittamista kerääntyivät kaikki kilpailijat kuvaan linnan eteen, jonka jälkeen siirryimme rangelle lämmittelemään ja valmistautumaan alkukarsintoihin. Kilpailun formaatti oli seuraava. Ensin 30 lyöjää löi kolme kierrosta kuusi palloa, joista 16 parasta karsiutui seuraavalle kierrokselle. Siinä kaikki löivät kaksi kierrosta, joista kahdeksan parasta jatkoi kaksinpeleihin. Kaksinpelit ovat aina paras kolmesta setistä -formaatilla. Kaksinpeleistä jatketaan finaali- ja pronssipeleihin, joista lopulta selviää kolmen kärki.

Edellisviikkojen hyvien treenien myötä odotukset kilpailuun oli kovat. Rangella alkulämmittely sujui hyvin ja vauhti lyöntiin löytyi helposti. Ensimmäinen alkukarsintakierros lähti omalta osin kankeasti liikkeelle ja lyönti tuntui täysin erilaiselta kuin rangella. Itselleni on aika tyypillistä, että ensimmäinen setti on vaikea pitkän kilpailutauon jälkeen, ja pallot menivät oikealle ja vasemmalle tuottaen 313 jaardin lyönnin. Toisessa setissä sain jo kohtuullisen vedon 359 jaardia, jolla varmistin paikan seuraavalle karsintakierrokselle. Toisella karsintakierroksella takeltelu jatkui, ja jatkoonpääsy oli tiukalla. 364 jaardia lyöneitä oli minun lisäkseni kaksi muuta, mutta ensimmäisen setin perusteella olin kolmesta pisin. Pääsin kuin pääsinkin kaksinpeleihin mukaan seitsemäntenä. Ennen kaksinpelejä kuvasin lyöntiäni rangella ja mietin mikä siinä mättää. Huomasin äkkiä käsien jäävän matalalle backswingissä, ja pienen harjoituksen jälkeen rupesi pallo taas lentämään paremmin. Olen aina kuvannut lyöntiäni paljon, ja oppinut tunnistamaan eri ongelmien perimmäisiä syitä. Minulla ei ole ollut varsinaista valmentajaa koskaan pituuslyönnissä, vaan olen kokeillut erilaisia juttuja ja löytänyt itselle parhaita tapoja lyödä palloa.

Ensimmäisellä kaksinpelikierroksella vastaani tuli Etelä-Afrikan Dewald Lubbe. Lubbe loukkaantui kaksi kautta sitten ja oli viime kauden poissa peleistä. Lubbe on aina ollut kova vastus, ja olen kohdannut hänet ennenkin. Ensimmäisessä erässä Lubbea vastaan lyönti löytyi todella hyvin. Voitin ensimmäisen erän 363 jaardin lyönnillä hänen 351 jaardin lyöntiä vastaan. Toiseen erään lähtiessä minulla oli varma olo ja tarvitsin enää yhden erän voiton. Tuuli kääntyi tässä kohtaa hieman vastaiseksi, ja gridi oli pientä ylämäkeä ennen 350 jaardin kohtaa, josta se vaihtui loivaan alamäkeen. Uusi lyöntini oli hieman vanhaa matalampi, ja nyt tarvittiin täydellistä lyöntiä tuon 350 jaardin ylittämiseen ilmassa. Toisessa erässä kolmas lyöntini tuntui todella hyvältä, mutta ei aivan osunut keskeltä lapaa. Tuuletin sitä kuitenkin innoissani ja olin melkein varma voitosta tässä erässä. Erän loputtua kuuluttaja kuulutti tuloksen, ja hävisin erän karvaasti 3 jaardin erolla Lubbelle (348y vs 351y). Oli kolmannen erän aika.

Ensimmäinen pallo lähti hieman alalavasta ja kaartoi oikealta ohi. Edestä ei kuulunut myöskään tuuletusta. Toisessa lyönnissä osuin hieman kantaan, mutta silti pallo lähti todella hyvin etenemään. Harmikseni se kaartoi hieman oikealta ohi, ja en vielä saanut tulosta. Edessä oli hiljaista. Kolmaskin pallo lähti hyvin, mutta matalana. Jäin seuraaman sen lentoa loppuun, ja se ikäväkseni putosi ennen 350 jaardin kohtaa, ja pallo ei rullannut juuri yhtään. Neljäs ja viides pallo lähtivät vasemmalle niukasti hieman kärjestä. Ennen viimeistä palloa kysyin Sakulta, oliko Lubbe saanut yhtään hyvää vielä peliin. Lubbella oli enää viimeinen pallo jäljellä, eikä palloa pelissä. Kellossa oli enää 20 sekunttia aikaa ja menin lyömään viimeistä palloa. Sekään ei aivan lähtenyt keskeltä, mutta gridiin toinen kohtuullinen pallo. Lubben viimeinen pallo lähti ikävän hyvin ja jäimme odottamaan tuloksia. Kuuluttaja sanoo ensin minun tulokseni 347 ja numero kerrallaan Lubben tuloksen 3  –  5  –  5. Jatkoon semifinaaleihin menee Dewald Lubbe 8 jaardin turvin. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Karvaasti neljän kärki jäi toisessa setissä 3 ja sitten 8 jaardin päähän.

Pettyneenä kävin onnittelemassa Lubbea jatkoon pääsystä, ja jäin sivuun seuraamaan loppupelejä. Olin kuitenkin tyytyväinen, että lyönti löytyi loppua kohden niin hyvin. Kilpailussa oli mukana 30 lyöjää, eikä joukosta puuttunut kuin ehkä yksi tai kaksi huippunimeä Euroopasta. Kilpailun voitti lopulta Saksan Robin Horvath. Finaalissa hän kohtasi viime kauden ykkösen Matt Nicolen. Erät menivät Horvathille 2-1, joista hän voitti jälkimmäisen hurjalla 399 jaardin lyönnillä, joka tuli vielä viimeisellä pallolla! Perinnettä kunnioittaen Horvath hyppäsi läheiseen järveen ja piti voittopuheen. Hurjan finaalin jälkeen kävin vielä onnittelemassa voittajaa, ja sitten oli aika paluumatkalle.

Lentomme takaisin Suomeen lähti seitsemältä aamulla sunnuntaina, joten päätimme, ettemme jää enää yöksi johonkin muutamaksi tunniksi. Paluumatkalla välttelimme tulliteitä, jolloin navigaattori tarjosi kaksi tuntia pitemmän matka-ajan. Se sopi meille, ja reitti osoittautui hienoksi kierrellen pieniä ranskalaisia kyliä moottoritien varrella. Pienenä lisämausteena otimme haasteen ajaa mahdollisimman ekonomisesti takaisin. Autossa oli lähemmäs 250 kiloa ylimääräistä massaa, mutta saimme pienen Micran kulkemaan 3.1 litraa satasella. Poikkesimme Pariisin läpi katsomassa Eiffel-tornia, Riemukaarta, Notre Damen kirkkoa ja muita nähtävyyksiä ulkoapäin.

Kolmen tunnin suora matka lentokentälle kiertelyjen ja välistoppien kanssa muuttui yhdeksän tunnin seikkailuksi Ranskan pikkukylissä ja Pariisissa. Lopulta ajoimme lentokentälle kahden aikaan yöllä. Siihen aikaan kaikki autovuokraamot olivat suljettuina, mutta lopulta löysimme autovuokraamon mekaanikon pyörimässä lentokentällä ja saimme auton palautettua. Tietysti olisi pitänyt bensa-asemista jo tajuta, ettei lentokentällä ole mikään auki sunnuntaina. Vasta kolmen ja puolen tunnin odottelun jälkeen saimme tavarat check-inistä sisään, ja turvatarkastuksen jälkeen vaihtoehtoina oli neljä erilaista patonki- ja petit-pain-au-chocolate -puljua. Muutaman päivän matka päättyi Helsinki-Vantaan lentokentälle maanantaina kello 11 aamulla väsyneenä matkasta.

Viime viikko on sujunut salilla ja rangella Belgian kisaan valmistautuessa. Lyönti rupeaa olemaan varmempi ja keho tuntuu vahvalta. Ranskasta oppineena Belgiassa olen jo paljon valmistautuneempi kilpailuun. Lento Belgiaan lähtee perjantaina kello kuusi aamulla, joten aikainen herätys on taas edessä. Vielä on muutama päivä aikaa hioa lyönti timanttiseen kuntoon ja nostaa lopputulosta Ranskan kilpailusta.