Reissu Ranskan Longdrivers European Tourin avajaiskisaan

 

Dubain katastrofin jälkeen jäi Ranskan Longdrivers European Touriin neljä viikkoa aikaa miettiä, mikä meni pieleen. Joulukuun kiertäjäkalvosinvamma toi myös mukaan pientä lisähaastetta. Päätin jättää yläkehon treenit kokonaan väliin ennen Ranskaa ja antaa kiertäjäkalvosimelle reilusti lepoa. Tämä tarkoitti pelkän alakehon treenausta. Päätin myös jättää golfharjoittelun kokonaan pois kahdeksi viikoksi. Tein salilla kolmeen viikkoon yhteensä 11 jalkatreeniä, ja kehityksessä jäljessä olevat jalkani saivat roimaa lisätehoa tästä jaksosta. Pystyin harjoittelemaan jalkoja kolme kertaa viikossa ilman, että palautumisesta oli ongelmia. Tähän päälle tein alakehoa aktivoivia liikkeitä tehostaakseni lyönnin liikeketjua sekä kuivaharjoittelua ilman mailaa.

Kaksi viikkoa ennen kisoja oli jo pakko käydä kokeilemassa lyöntiä. Oli positiivinen yllätys, ettei olkapää ärsyyntynyt lyönnistä yhtään, vaan pääsin taas lyömään palloja driverillä täysillä. Tästä innostuneena kirjasin harjoituspäiväkirjaan kuusi lyöntikertaa, kolme nopeustreeniä Handy Speed Stickillä ja kolme saliharjoitusta vielä ennen Ranskaan lähtöä. Tällä viikon tehojaksolla sain lyöntini loistokuntoon ja Ranskaan lähtiessä oli hyvä fiilis tulevasta.

Herätys perjantaina Ranskaan lähtiessä soi 4:30 ja pikaisen aamupalan jälkeen lähdin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Suomesta kisaan lähti lisäkseni vain Saku. Kisareissuilla murheena on aina kisamailojen säilyminen ehjänä kuljetuksessa, kun pidemmät 48-tuuman mailat ovat kiinni matkabägin ylälaidassa. Toistaiseksi lentokenttähenkilökunta on käsitellyt matkabägejä hyvin ja mailat ovat säilyneet ehjinä. Check-in ja turvatarkastus sujuivat yllättävän ripeästi, ja meille jäi vielä melkein kaksi tuntia aikaa ennen lentoonlähtöä. Olisi ehkä voinut nukkua vähän pidempään…

Lähtiessä koneen toinen moottori ei meinannut maissa käynnistyä, joten mekaanikot ruuvasivat sitä käsin käyntiin noin 30 minuuttia. Kapteeni murjaisi noustessa lupsakasti: ”Pienen kädenväännön jälkeen saimme toisen moottorin vihdoin käyntiin. Sen myös pitäisi pysyä koko lennon ajan käynnissä.” Lentopelkoisilla saattoi muljahtaa pari sydämenlyöntiä sivuun, mutta me painoimme päätä tyynyyn väsyneinä. Lento sujui mukavasti nukkuen ja saavuimme Ranskaan kello 10:30 aikaan aamulla hieman myöhässä aikataulusta.

Alun perin ajattelimme, että pääsemme matkaamaan kisapaikalle vuokra-autolla jo ennen kello 11, mutta lopulta olimme pienen säädön jälkeen saaneet pakattua kamamme Nissan Micraan vähän ennen kahtatoista. Aivan pihalla reitistä kokeilin auton navigaattoria, ja tälläkin kertaa se meni päälle ja toimi moitteetta. Yleensä autovuokraamot pyytävät joka pävältä kauheita summia navigaattorista, mutta jo muutamalla reissulla se on ollut aktivoituna ilman lisämaksuja. Ehkä mekaanikot eivät jaksa niitä de-aktivoida jokaisen asiakkaan jälkeen, mutta parempi meille yhtä kaikki. Pienen ruuhkan ja ruokatauon siivittämänä kolmen tunnin ajomatka venähti vähän pidemmäksi ja pääsimme golfkentälle vähän ennen kello 17. Hotelli oli aivan kentän vieressä, mikä sopi meille aivan mainiosti. Jos joskus käytte pelaamassa Burgundin alueella golfia, niin suosittelen majoittumaan hotelli Gite du Clos Champagnacissa Chailly-sur-Armanconin alueella.

Perjantai-iltana oli virallinen harjoituspäivä ja rekisteröityminen kilpailuun. LDET:n kilpailuissa on aina edellisenä päivänä mahdollisuus tutustua ja lyödä kilpailutiiltä. Molempien puolien kokeilu tuo hyvää varmuutta kisapäivään, kun on jo lyönyt ja visuaalisesti hahmottanut molemmat puolet. Harjoituspäivä sujui hyvin molempien nakuttaessa kovia lyöntejä gridiin. Harjoitusten jälkeen koko kilpailuporukka kerääntyi kisapaikan linnaan illanviettoon ja kisakauden avaukseen. Reissusta väsyneenä painuimme kuitenkin aikaisin jo nukkumaan kahdeksan aikaan kisapäivää ajatellen.

Aamupalan jälkeen oli välineiden tarkistus ja kisapaikalle siirtyminen. Ennen kisan aloittamista kerääntyivät kaikki kilpailijat kuvaan linnan eteen, jonka jälkeen siirryimme rangelle lämmittelemään ja valmistautumaan alkukarsintoihin. Kilpailun formaatti oli seuraava. Ensin 30 lyöjää löi kolme kierrosta kuusi palloa, joista 16 parasta karsiutui seuraavalle kierrokselle. Siinä kaikki löivät kaksi kierrosta, joista kahdeksan parasta jatkoi kaksinpeleihin. Kaksinpelit ovat aina paras kolmesta setistä -formaatilla. Kaksinpeleistä jatketaan finaali- ja pronssipeleihin, joista lopulta selviää kolmen kärki.

Edellisviikkojen hyvien treenien myötä odotukset kilpailuun oli kovat. Rangella alkulämmittely sujui hyvin ja vauhti lyöntiin löytyi helposti. Ensimmäinen alkukarsintakierros lähti omalta osin kankeasti liikkeelle ja lyönti tuntui täysin erilaiselta kuin rangella. Itselleni on aika tyypillistä, että ensimmäinen setti on vaikea pitkän kilpailutauon jälkeen, ja pallot menivät oikealle ja vasemmalle tuottaen 313 jaardin lyönnin. Toisessa setissä sain jo kohtuullisen vedon 359 jaardia, jolla varmistin paikan seuraavalle karsintakierrokselle. Toisella karsintakierroksella takeltelu jatkui, ja jatkoonpääsy oli tiukalla. 364 jaardia lyöneitä oli minun lisäkseni kaksi muuta, mutta ensimmäisen setin perusteella olin kolmesta pisin. Pääsin kuin pääsinkin kaksinpeleihin mukaan seitsemäntenä. Ennen kaksinpelejä kuvasin lyöntiäni rangella ja mietin mikä siinä mättää. Huomasin äkkiä käsien jäävän matalalle backswingissä, ja pienen harjoituksen jälkeen rupesi pallo taas lentämään paremmin. Olen aina kuvannut lyöntiäni paljon, ja oppinut tunnistamaan eri ongelmien perimmäisiä syitä. Minulla ei ole ollut varsinaista valmentajaa koskaan pituuslyönnissä, vaan olen kokeillut erilaisia juttuja ja löytänyt itselle parhaita tapoja lyödä palloa.

Ensimmäisellä kaksinpelikierroksella vastaani tuli Etelä-Afrikan Dewald Lubbe. Lubbe loukkaantui kaksi kautta sitten ja oli viime kauden poissa peleistä. Lubbe on aina ollut kova vastus, ja olen kohdannut hänet ennenkin. Ensimmäisessä erässä Lubbea vastaan lyönti löytyi todella hyvin. Voitin ensimmäisen erän 363 jaardin lyönnillä hänen 351 jaardin lyöntiä vastaan. Toiseen erään lähtiessä minulla oli varma olo ja tarvitsin enää yhden erän voiton. Tuuli kääntyi tässä kohtaa hieman vastaiseksi, ja gridi oli pientä ylämäkeä ennen 350 jaardin kohtaa, josta se vaihtui loivaan alamäkeen. Uusi lyöntini oli hieman vanhaa matalampi, ja nyt tarvittiin täydellistä lyöntiä tuon 350 jaardin ylittämiseen ilmassa. Toisessa erässä kolmas lyöntini tuntui todella hyvältä, mutta ei aivan osunut keskeltä lapaa. Tuuletin sitä kuitenkin innoissani ja olin melkein varma voitosta tässä erässä. Erän loputtua kuuluttaja kuulutti tuloksen, ja hävisin erän karvaasti 3 jaardin erolla Lubbelle (348y vs 351y). Oli kolmannen erän aika.

Ensimmäinen pallo lähti hieman alalavasta ja kaartoi oikealta ohi. Edestä ei kuulunut myöskään tuuletusta. Toisessa lyönnissä osuin hieman kantaan, mutta silti pallo lähti todella hyvin etenemään. Harmikseni se kaartoi hieman oikealta ohi, ja en vielä saanut tulosta. Edessä oli hiljaista. Kolmaskin pallo lähti hyvin, mutta matalana. Jäin seuraaman sen lentoa loppuun, ja se ikäväkseni putosi ennen 350 jaardin kohtaa, ja pallo ei rullannut juuri yhtään. Neljäs ja viides pallo lähtivät vasemmalle niukasti hieman kärjestä. Ennen viimeistä palloa kysyin Sakulta, oliko Lubbe saanut yhtään hyvää vielä peliin. Lubbella oli enää viimeinen pallo jäljellä, eikä palloa pelissä. Kellossa oli enää 20 sekunttia aikaa ja menin lyömään viimeistä palloa. Sekään ei aivan lähtenyt keskeltä, mutta gridiin toinen kohtuullinen pallo. Lubben viimeinen pallo lähti ikävän hyvin ja jäimme odottamaan tuloksia. Kuuluttaja sanoo ensin minun tulokseni 347 ja numero kerrallaan Lubben tuloksen 3  –  5  –  5. Jatkoon semifinaaleihin menee Dewald Lubbe 8 jaardin turvin. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Karvaasti neljän kärki jäi toisessa setissä 3 ja sitten 8 jaardin päähän.

Pettyneenä kävin onnittelemassa Lubbea jatkoon pääsystä, ja jäin sivuun seuraamaan loppupelejä. Olin kuitenkin tyytyväinen, että lyönti löytyi loppua kohden niin hyvin. Kilpailussa oli mukana 30 lyöjää, eikä joukosta puuttunut kuin ehkä yksi tai kaksi huippunimeä Euroopasta. Kilpailun voitti lopulta Saksan Robin Horvath. Finaalissa hän kohtasi viime kauden ykkösen Matt Nicolen. Erät menivät Horvathille 2-1, joista hän voitti jälkimmäisen hurjalla 399 jaardin lyönnillä, joka tuli vielä viimeisellä pallolla! Perinnettä kunnioittaen Horvath hyppäsi läheiseen järveen ja piti voittopuheen. Hurjan finaalin jälkeen kävin vielä onnittelemassa voittajaa, ja sitten oli aika paluumatkalle.

Lentomme takaisin Suomeen lähti seitsemältä aamulla sunnuntaina, joten päätimme, ettemme jää enää yöksi johonkin muutamaksi tunniksi. Paluumatkalla välttelimme tulliteitä, jolloin navigaattori tarjosi kaksi tuntia pitemmän matka-ajan. Se sopi meille, ja reitti osoittautui hienoksi kierrellen pieniä ranskalaisia kyliä moottoritien varrella. Pienenä lisämausteena otimme haasteen ajaa mahdollisimman ekonomisesti takaisin. Autossa oli lähemmäs 250 kiloa ylimääräistä massaa, mutta saimme pienen Micran kulkemaan 3.1 litraa satasella. Poikkesimme Pariisin läpi katsomassa Eiffel-tornia, Riemukaarta, Notre Damen kirkkoa ja muita nähtävyyksiä ulkoapäin.

Kolmen tunnin suora matka lentokentälle kiertelyjen ja välistoppien kanssa muuttui yhdeksän tunnin seikkailuksi Ranskan pikkukylissä ja Pariisissa. Lopulta ajoimme lentokentälle kahden aikaan yöllä. Siihen aikaan kaikki autovuokraamot olivat suljettuina, mutta lopulta löysimme autovuokraamon mekaanikon pyörimässä lentokentällä ja saimme auton palautettua. Tietysti olisi pitänyt bensa-asemista jo tajuta, ettei lentokentällä ole mikään auki sunnuntaina. Vasta kolmen ja puolen tunnin odottelun jälkeen saimme tavarat check-inistä sisään, ja turvatarkastuksen jälkeen vaihtoehtoina oli neljä erilaista patonki- ja petit-pain-au-chocolate -puljua. Muutaman päivän matka päättyi Helsinki-Vantaan lentokentälle maanantaina kello 11 aamulla väsyneenä matkasta.

Viime viikko on sujunut salilla ja rangella Belgian kisaan valmistautuessa. Lyönti rupeaa olemaan varmempi ja keho tuntuu vahvalta. Ranskasta oppineena Belgiassa olen jo paljon valmistautuneempi kilpailuun. Lento Belgiaan lähtee perjantaina kello kuusi aamulla, joten aikainen herätys on taas edessä. Vielä on muutama päivä aikaa hioa lyönti timanttiseen kuntoon ja nostaa lopputulosta Ranskan kilpailusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.