LDET Belgia ja Lontoon karsintaseikkailu

Ranskan top-4 ulosjäännin jälkeen Belgian kisaan jäi kaksi viikkoa aikaa treenata. Olkapää tuntui jo paljon paremmalta ja pääsin tekemään myös ylävartaloa kuntosalilla. Lyöntitreenit kulkivat myös hyvin ja olo oli vahva. Isompia muutoksia ei tarvinnut tehdä Belgiaa varten, vaan päätin hakea samaa lyöntivirettä, kuin mikä Ranskan loppupuolella löytyi.

Lento Belgiaan oli taas heti aamusta kello 6:10, joka tarkoitti heräämistä 4:00 aamulla. Aikaisen aamut ei todellakaan ole minua varten, mutta niihin on jo osittain tottunut, kun on tehnyt monta vuotta aamuvuoroa töissä. Belgiassa odotti 26 astetta lämpöä ja aurinko siniseltä taivaalta.

Golfkentälle pääsin kahden aikaan ja ennen illan harjoitussessiota kävimme porukalla pelailemassa 9 reikää golfia. Ilman lämmittelyä ja bägissä pelkästään rauta-6 ja 5 eri driveriä, ei peli ollut kummoista, mutta hauskaa oli. Kierroksen jälkeen oli aika harjoitussessiolle ja se puolestaan sujui oikein hyvin. Kahdeksan aikaan illalla ei kaikki olleet kisagridiin mielissään, niin päätimme tehdä siihen vielä muutoksen.

Kaikki pelaajat kerääntyi siirtämään kisaboksia eteenpäin 50 jaardia, jolloin sivussa olleet puut eivät enää olleet matalan faden tiellä. Tämä tarkoitti myös kaikkien pituusviivojen siirtämistä ja olimme valmiita vasta kymmenen aikaan illalla. Klubilla meille oltiin valmistettu pastaa illalliseksi, jonka jälkeen pääsin väsyneenä hotellilla nukkumaan vähän ennen keskiyötä. Pitkän päivän jälkeen uni tuli mukavan nopeasti ja herätys tuntui soivan heti kun silmät ummisti. Aamupalan kävin hakemassa läheisestä leipomosta hotellin respan suosituksesta. Voi veljet mitä kaikkia kakkuja ja leivonnaisia siellä oli tarjolla! Ikävä kyllä en voi maitotuotteita syödä ja jouduin tyytymään sämpylöihin ja leikkeleisiin.

Aamupalan jälkeen hyppäsin taksiin ja suunta kisapaikalle. Alkulämmöt sujui tavalliseen tapaan ja vauhdit sai nostettua Handy Speed stickillä huippuunsa. Tein kuitenkin pienen laskuoppivirheen ja arvioin oman ajan ennen lyömistä liian pitkäksi, mikä johti siihen että jouduin kiirehtimään tiille hengästyneenä. Siinä ehti hetken vetää happea, mutta vaikutus lyömiseen oli selvä. Siitä ei tullut yhtään mitään ja pallolla asentoa ottaessa tuntui, kuin olisi toisen henkilön ruumiissa. Omat rutiinit ovat todella tärkeitä, mutta herkästi niistä poiketessa suoritus kärsii turhan paljon. Toiseen karsintasettiin sain rauhassa hakea lämpöä ja ajatusta, mutta ensimmäisestä setistä vaivannut pallolle asettuminen ei hellittänyt. Toisen setin tulos oli OB, eli kaikki kuusi palloa ulos gridistä.

Tästä sisuuntuneena vedin hetken happea ja mietin, mitä tässä oikein menee pieleen ja miksi lyöminen on niin vaikeaa. Menin rangelle rauhassa hakemaan lyöntiä ja se rupesi löytymään oikealla ajatuksella. Löin reilu korillisen palloja, jotka lähes kaikki lähti keskeltä lapaa. Kuinka helppoa se rangella välillä onkaan… Kolmannen setin alussa olo oli paljon parempi, kuin aiemmassa kahdessa, eikä pallolle asettuminen enää tuntunut oudolta. Osuin kuudesta pallosta kolme gridiin, joista yksi lähti mielestäni erittäin hyvin keskeltä lapaa. Olin varma jatkoon menosta. Jatkoon tarvitsi 330 jaardin lyönnin, ja olin lyönyt 323 jaardin lyönnin ensimmäisessä setissä huonolla osumalla. Ihmetys oli suuri kun kuulutettiin tulos, vain 323 jaardia. Meni hetki tajuta, mutta pienen tarkistuksen jälkeen jäin tuloksissa 18 sijalle, ja Belgian kisat oli ohi. 6 jaardia liian lyhyt lyönti. On tämä kilpaileminen vaan välillä karua.

.

Pettymys oli suunnaton. Vaikka kaksi ensimmäistä settiä oli menneet huonosti, olin saanut viimeiseen settiin vireen takaisin ja varma hyvästä lyömisestä. Niin vaan paljas silmä huijaa, eikä pallon lennosta voi nähdä onko pallossa liikaa alakierrettä tai vauhtia ollenkaan. Hyvään lyöntitutkaan lyömistä pitäisi saada lisättyä, mutta kun niiden hinnat alkaa 5000 euron puolella, ei sellaiseen ole varaa. Onneksi niitä on lainattavissa muutamasta proshopista, ja kiitosta Golfcenter Tapiolalle tutkan lainaamisesta.

Loppupäivä meni muiden koitoksia katsellessa ja rangella lyödessä. Löin rangella harjoituksen vuoksi vielä monta koria palloja. Näin videon kisasuorituksesta, ja siitä näki heti, että kisalyönti oli mennyt liikaa vanhan suuntaan, jossa pudotan kädet selän taakse, josta seuraa ahdas ja vaikeasti ajoitettava osuma. Niin karvaalta kun se tuntuukin, rangella pudonneena lyönnit rupesivat lähtemään paljon paremmin kuin kisassa. Tiger Woods kerran kuuluisasti sanoi, että ennen kuin kisoissa rupeaa onnistumaan usein, on rangella lyöntien lähdettävä lähes aina täydellisesti. Sen jälkeen lyönnit rupeavat onnistumaan harjoitustilanteissa ja vasta sen jälkeen on mahdollista onnistua kisoissa usein. Laadukkaan treenin määrää ei vain korvaa mikään.

Belgiasta kotio lähtö tapahtui kisapäivää seuraavana aamuna kello 6:05, mikä tarkoitti lentokentällä vietettyä yötä, taas. Sain kyydin lentokentälle vähän seitsemän jälkeen illalla, josta alkoi yhdeksän tunnin jakso kirjan lukemista ja Belgian mahtaviin oluisiin tutustumista. Totta kai toinen lento Frankfurtista oli vielä reilu tunnin myöhässä, jotta väsynyt matkaaja ei pääse yhtään aiemmin kotio lepäämään.

Aikaa seuraavaan koitokseen ei välissä ehtinyt kauaa kulua, kun jo taas suuntasin aikaisin aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kaksi päivää Belgian jälkeen lähdin Teemun ja Markon kanssa Lontooseen American Golfin karsintakisoihin. Karsinnat järjestettiin American Golfin kaupoissa, joista olimme etukäteen katsoneet 5 kauppaa, mihin ehdimme hyvin käymään reissulla. Olimme suunnitelleet tehokkaan yhden päivän reissun aamulennolla Lontooseen ja jo illalla paluu Suomeen. Jos aikaa jää yli, voimme vielä hieman tutustua Lontoon keskustaan

.

Lontoon reissu lähti liikkeelle mukavasti ja lentokentällä oli vastassa hymyileviä veikkoja. Lontoon laskeutumisen jälkeen oli sitten aika miettiä liikkumista liikkeisiin. Alun perin katsoimme metrot ja junat valmiiksi reitiltä, mutta paikan päällä tajusimme kuinka kallis päivän kortti on jokaiselle. Päädyimme kulkemaan takseilla ja uberillä. Ensimmäinen etappi oli American Golfstore Purleyssä. Paikan päällä oli pieni liike kylän kupeessa ja show oli valmis kun kolme suomalaista tulee bägilaukun ja reppujen kanssa paikanpäälle. Henkilökunta oli ihmeissään kun ilmoitimme tulevamme kilpailuun Suomesta asti. Pienen juttelun jälkeen saimme itsemme rekisteröityä heidän järjestelmiin ja aloitimme kuminauhalämmittelyt. Lyöntipaikka oli todella ahdas ja laakalyöntisemmät Teemu ja Marko hipoivat häkin reunaa lyödessään.

Kilpailu on Callaway Golfin järjestämä, ja heidän rogue driverillään pitää lyödä kolme lyöntiä ja omallaan saa lyödä kolme lyöntiä. Yhteensä on siis kuusi lyöntiä alkukarsinnassa. Alkulämmittelyjen jälkeen simulaattoriin lähti rentoja vetoja 380 jaardin tuntumaan ja olin valmis yrittämään kisasuoritusta. Siinä kohtaa iski tietysti tajuntaan ajatus, että tässä on todella vain kolme palloa omalla mailalla. Kaksi ensimmäistä ohi gridistä ja kolmannen sain lähtemään keskelle. Tuloksena 388 jaardin drive. Roguella lyönti oli aivan järjetöntä, kun ei heillä ollut jäykkää vartta saati matala-asteista lapaa millä lyödä. Pientä lisämaustetta matkaan toi henkilökunta, joka oli aivan pihalla kisan säännöistä, eikä ollut varmaa onko kisa per kauppa, vai laitetaanko kaikki tulokset yhteen tietokantaan, josta pisimmät jatkaa. Tällä tiedolla päätimme jättää tämän kaupan tuloksen laittamatta ylös, ja lähdimme seuraavaan paikkaan hakemaan parempaa tulosta.

Reissun toinen etappi oli Sidcupissa. Siellä oli hienot harjoittelupaikat ulkona alkulämmittelylle ja pieni kahvila. Liikkeessä oli juuri varattuna kaksi peräkkäistä mailanfittausta simulaattoriin, joka toi meille tunnin aikaa syödä ja ottaa ulkona alkulämpöä. Kunnon aamupala teki terää ja rangella lyönti lähti mukavasti. Vihdoin pääsimme lyömään kisaa tunnin päästä. Taas tuttu jännitys iski kun omalla driverillä sai vain kolme palloa. Tällä kertaa meni vielä huonommin, ja tulokseksi merkattiin 370 jaardia. Täälläkään henkilökunta ei ollut oikein perillä säännöistä ja jätimme taas lyönnit merkkaamatta paremman toivossa. Meillä oli vielä aikaa käydä kaksi liikettä läpi ennen kotiin lähtöä. Suuntasimme Greenwichin liikkeeseen.

Liikkeeseen päästyämme meille selvisi, että sinne olisi pitänyt varata lyöntipaikka, ja että kilpailu suoritetaan ulkona rangepalloilla. Kaikki lyöntipaikat oli varattuja pitkäksi aikaa ja piti miettiä taas uudestaan strategiaa. Henkilökunta soitti viimeiseen paikkaan AG London Monumentin liikkeeseen ja kertoi, että tulemme sinne kohta lyömään. Äkkiä uber tilaukseen ja matka viimeiseen paikkaan päälle. Lontoon keskusta ei ollut entuudestaan tuttu, ja olipahan melkoista seikkailua tunneleissa ja ylikuluissa, että pääsimme vihdoin viiden kilometrin matkan perille. Tässä kohtaa aikaa siihen, että pitää palata lentokentälle oli tunti. Uberkuski jätti meidän lähelle paikkaa, ja nopealla kartan katsomisella lähdimme kävelemään kohti Monumentin liikettä. Lontoolaisille varmaan outo näky, kun kolme sankaria vetää matkalaukkua perässään ja kysyy suuntaa keskellä Lontoon kaupunkia.

Monumentin liikkeessä meitä jo odotettiin, mutta odottaa saimme vielä yhden ekstra puolituntia mailafittauksen takia. Sillä välin teimme taas kuminauhalla alkulämmittelyä ja pientä venyttelyä. Ennen lyömistä rupattelimme henkilökunnalle ja he olivat aika äimänä meidän päivän seikkailustamme. Saimme lyödä Monumentissa kaikki kuusi palloa omalla mailalla, mikä toi pientä helpotusta suoritukseen. Monumentissa lyönti loksahti kohdalleen, ja jokaisella lyönnillä pystyi vain lisäämään kaasua, ja lyönti lähti paremmin. Koko reissu seikkailuineen oli sen arvoista, kun Monumentissa kirjattiin minulle tulos 406 jaardia. Nyt jää nähtäväksi riittääkö se seuraavaan vaiheeseen. Tästä kirjasimme tuloksen heidän koneelleen ja suuntasimme metrolle matkana Victorian päärautatieasema. Aikaa turistina olemiseen ei todellakaan jäänyt.

Victorialta otimme pikajunan lentokentälle ja onneksemme lentokentällä ei ollut suurempia väkijoukkoja. Check-in sujui nopeasti ja pääsimme ajoissa kentälle odottamaan konetta. Väsyneinä saavuimme Suomeen yhdeltätoista illalla ja matka kotio alkoi viimein päättyä. Kolme suomalaista päivän reissulla Lontooseen saldona minä 406y, Teemu 391y ja Marko senioreissa 357y.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.